Hyväksikäyttö, mistä kaikki alkoi

Minäkin olen insestin uhri ja haluan jakaa tarinani kanssasi. Lapsuuteni oli rauhaisa ja turvallinen siihen asti kun olin 11v. Olin iloinen ja naurava tyttö, mutta sitten kaikki muuttui. Yhtenä syksyisenä iltana vahempien nukkuessa toisessa rakennuksessa minua 1,5v vanhempi veljeni tuli sänkyyni ja raiskasi minut.

Tästä alkoi neljän vuoden helvetti joka hitaasti tappoi iloisen ja nauravan Minnan. Ahdistuin koko tämän ajan vain enemmän. Ahdistus teki minusta kiukkuisen ja välinpitämättömän nuoren. Mieleni, kehoni, ajatukseni siis kaikki mitä olin pienenä tyttönä oli ollut, kuoli hitaasti. Koin traumoja toisensa jälkeen.

Ollessani 16 vuotias, olin tulisesti ihastunut Vesaan, joka oli minua hieman vanhempi. Juhannustansseissa hän lähestyi minua ja siitä alkoi pieni suhteemme. Leikin mielessäni hänen vieneen neitsyyteni. 19 vuotiaana rakastuin minua pari vuotta vanhempaan Henriin. Hän oli  komea, mukava ja kaikkea sitä mitä minä halusin kumppanista.

Olin suhteessa ja tulisesti rakastunut. Tuli syksy, vuosi oli -89 ja minut jätettiin kylmästi. Olin raskaana seitsemännellä kuukaudella. Hänestä ei kuulemma ollut  isäksi ja hän pyysi antamaan lapsen adoptoitavaksi. Vanhemmat hakivat minut kotiin. Masennuin ja ahdistuin pahoin. Keväällä sain ihanan pienen Antti pojan. Sain pojan synnyttyä vielä raskauden jälkeisen masennuksen. Olin 20 vuotias ja yh äiti. Kaikki haaveeni perheestä oli rapissut kuin syksyiset puiden lehdet. Pojan isä ei pojastaan koskaan välittänyt.

Pian sisimmässäni oleva ahdistus vei voiton. Eräänä aamuna otin kaikki lääkkeet, jotka lääkäri masennukseeni kirjoitti. Muistan kuitenkin ennen tajunnan menetystä ajatelleeni, etten haluakkaan kuolla! Otin puhelimen käteeni ja tarkoitus oli soittaa apua, mutta lääkkeet voittivat ja menetin tajuntani. Illalla herätessäni, oli mielessä vain yksi ajatus. Minun on päästävä terveyskeskukseen, jotta saan apua.

En muista kuinka pystyin ajamaan autoa, mutta pääsin hoitoon. Minut lähetettiin keskussairaalaan ja siellä nuorten psykiatriselle osastolle. Koitin puhua siellä kokemastani seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta minua ei silloin kuunneltu ja asia jäi siihen. Tästä johtuen päätin etten enää koskaan puhu tästä asiasta.

Hautasin kokemukset sydämeeni ja elin vuosikymmeniä sairaana ja hoitamatta itseäni ollenkaan. Tein vuosien aikana itseäni kohtaan paljon pahaa ja vääriä valintoja. Tästä johtuen ahdistus vain lisääntyi ja masennuin pahasti useita kertoja vuosien aikana.

Koitin monesti terapiaa, mutta joka kerta en kestänyt sitä ahdistusta mitä se tuotti ja lopetin terapian aina liian aikaisin. Terapeutti ei myöskään osannut vuorovaikutuksellisesta tapaa käsitellä kanssani asioita. Tätä kierrettä jatkui aina vuoteen 2019, jolloin päätin, että tämä ei voi jatkua ja varasin ajan psykiatriaan erikoistuneelle lääkärille.

Minulla todettiin tunneperäinen persoonallisuushäiriö, keskivaikeaa masennus, syömishäiriö ja peliriippuvuus. Tästä alkoi hidas tie kohti vapautta.

Kävin läpi monia istuntoja terapeutin kanssa. Puhumalla asiat selviää, sen minä ajattelin oikeaksi tieksi ja ajattelen niin vieläkin. Puhuminen on oikea tie parantumiseen, askel kerrallaan. Huomasin saavani terapeutin joka kykeni vuorovaikutukseen terapian aikana. Olen vapautunut askel kerrallaan kokemistani traumoista. Näinä vuosina on itketty, huudettu, väsytty, inhottu itseäni, ja käyty läpi miljoonia tunnekuohuja.

Hakeuduin mielenterveys alalle ollessani 27 vuotias. Siitä asti kun valmistuin olen auttanut trauman saaneita kanssa kulkijoita. Olen opiskellut enkeliterapiaa, energiahoitoja, lyhytterapiaa ja monia muita tapoja käsitellä asioita jotka ovat mielemme murskaaneet. Tahdon sinun tietävän minun olevan sinua varten, jotta voin antaa sinulle vertaistukea. Olen ollut alalla jo 26 vuotta. Kokenut paljon, kuullut paljon, nähnyt paljon. Asiakkaina on ollut lapsia, nuorisoa, kaiken ikäisiä aikuisia.

Älä odota en päivääkään traumasi kanssa, vaan toimi jo tänään. Huomenna on loppuelämäsi ensimmäinen päivä.